torstai 12. lokakuuta 2017

Kannet neuvolakorttiin ja Mutterpassiin

Nyt kun kolmekymmentä raskausviikkoa napsahti täyteen, sain vihdoinkin aikaiseksi askarrella kannet Mutterpassiin. Se on siis se läpyskä, johon täällä Saksassa raskausaikana täytellään kaikenlaisia tietoja. Ikäänkuin äidin neuvolakortti.

Minulla ei juuri muita tarvikkeita tähän projektiin ollut kuin kahta huopakangasta, joten lopputulos on aika simppeli. Mutterpass-tekstin lisäsin lähinnä muita käyttäjiä ajatellen, tosin siihen tuli hiukan huonosti valittua langan väri. Mutta ehkäpä se tuosta tarpeeksi erottuu.


Koska kansien tekeminen oli niin helppoa ja kivaa, piti käsittelyyn ottaa tietysti myös Hoon neuvolakortti. Se sai kannet vaalean liilasta huovasta ja koristeeksi aplikoin joutsentrikoosta palan. Se taisi muuten olla elämäni ensimmäinen aplikaatio ompelukoneella ja onnistui muuten ihan hyvin, mutta pari ruttua tuli.

Mutterpassin sydämen ompelin siis alunperin käsin, mutta aplikoinnista pienesti innostuneena purin sen ja ompelin koneella uudelleen. Ja kyllä siitä taisi kivempi tuolla tavalla tulla.



Huopia jäi vielä hyvin jäljelle, joten voin edes kuvitella viitsiväni askarrella jouluvauvan neuvolakorttiin samanlaiset. Vielä en sitä viitsi tehdä, sillä hän saanee aluksi saksalaisen version kortista ja sen mitoista minulla ei ole mitään hajua.

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Vauvapupu

Jokunen viikko sitten löysin sattumalta kaavan pehmokissan ompeluun. Väkersin semmoisen kaikista mahdollisista jämäkankaista ja lopputuloskin oli sen näköinen. Hoo kuitenkin hyväksyi elukan kokoelmiinsa. Alunperin aioin tehdä kissan myös vauvalle, mutta kun lopputulos oli vähemmän kiva ja ompelu muutenkin tylsää monista saumoista johtuen, keksin piirtää itse pupun kaavan.

Ja siitäpä tulikin paljon kivempi! Pupuskan ainoa vika on ehkä siinä, että siitä tuli vähän pieni. Ei välttämättä vauvalle pieni, mutta ompelemisen kannalta haasteellinen. Suunnitelmissa on suurentaa kaavaa hiukan ja kokeilla sitten uudelleen. Yksi ihastuttava kankaanpala odotteleekin jo pupuksi pääsyä...

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Berlin Knits -lankafestareilla




Viime vuoden kesällä pääsin käymään Jyväskylän neulefestareille, mutta tänä vuonna lensimme Suomeen juuri festaripäivänä. En siis ehtinyt Jyväskylään hippaloimaan ja se jäi vähän harmittamaan. Onneksi Facebook lykkäsi lomalla eteeni ilmoituksen Berlin Knits -lankafestareista, jotka pidetään tänä viikonloppuna. Iskin tapahtuman kalenteriini ja sattumalta käsityöintoinen ystävä Turusta on täällä juuri käymässä. Ei ollut kovinkaan suuri ponnistus houkutella häntä festariseuraksi.




Olimme aamulla paikalla melko lailla kymmenen maissa, jolloin festarit alkoivat. Koska emme olleet hoksanneet ostaa lippuja ennakkomyynnistä, saimme jonotella puolisen tuntia. Mutta mikäpä siinä kun seura oli hyvää ja aurinko paistoi. Pääsylipulla saimme kangaskassit, joissa oli mainoksia sekä ohjelmavihkonen, josta löytyy Joji Locatellin festareita varten suunnitteleman Paris in Berlin -huivin ohje. Saattaapi olla, että semmoisen joutuu jossain välissä neulomaan...



Harmitus Jyväskylän neulefestareiden väliinjäämisestä katosi aika lailla festarirannekkeen kiinnittämisen myötä. Sillä olihan tuolla tarjolla vaikka minkälaisia ihanuuksia! Suomalaisista langoista bongasin TukuWoolia ja Laine Magazine löytyi useammastakin kojusta. Ainakin kahta workshopia oli pitämässä suomalaisia ja yhden myyntikojun takaakin taisi löytyä suomalainen. Sen lisäksi jäimme suustamme kiinni kolmen suomalaisen kanssa eli sanoisin, että aika hyvin oli kotomaa festareilla edustettuna.



Ostokseni jäivät - yllättävää kyllä - aika maltillisiksi. Yksi vyyhti Buntwurm-sukkalankaa ja kaksi vyyhtiä PondeRosan kashmir-silkki-villalankaa, josta tulee joskus varmasti ihana huivi. Olisin varmasti ostanut vielä vähän lisääkin, mutta logistiikka laittoi kapuloita rattasiin. Festarit pidettiin siis HMKW-korkeakoulun tiloissa, pohjakerroksessa ja neljännessä kerroksessa. Lounastauon jälkeen ajattelimme vielä käväistä uudelleen neljännessä kerroksessa, mutta hissipä olikin mennyt rikki. Siinä sitten punnittiin, miten kovasti tahdon lankaa ja näillä raskausviikoilla tulin siihen tulokseen, että en ihan niin kovasti, että jaksaisin lähteä portaita kapuamaan...

Alimmassa kuvassa on muuten kalenteri, joka oli kohtuullisen vaikea jättää ostamatta. Vuosikalenterin lisäksi kirjasta löytyy sivuja lankaostoksille ja -haaveille ynnä muille neulojan tärkeille muistiinpanoille. Minähän aloitin vasta bullet journalin tekemisen, joten sillä perusteella sai jäädä neulekalenteri ostamatta. Mutta koville se silti otti.

Eli lyhyesti: festareilla oli ihan hirmuisen kivaa ja oikeasti olisin halunnut ostaa kaikki langat! Nyt vain odottelen, että käsien puutuminen antaa joskus myöten ja pääsen suloisista ostoksistani jotain tekemäänkin.

lauantai 9. syyskuuta 2017

Vertices Unite!


Alkukesästä Instagramissa ja muuallakin putkahteli silmille Vertices Unite -huiveja. Sain sitten päähäni neuloa sellaisen minäkin. Ja tietysti isommassa koossa...

Aikamoisen tylsää noin ison neuleen tekeminen on, mutta jotenkin sain sen runnottua melkein valmiiksi jo ennen kesälomaa. Viimeinen osio jäi loman jälkeen neulottavaksi, samoin kuin reunus. Ja se vasta tuskaa olikin! Ihan helppo tuota icord-reunusta oli tehdä, mutta voi hyvät hyttyset että se reuna on PIT-KÄ! Mutta nyt se on valmiina koko halvatun huivi ja vaikka värityksen suhteen tuskailinkin moneen otteeseen, on se sitten kuitenkin ihan kiva.

Lankana huivissa on minulle uusi tuttavuus Holst Garnin Tides, jossa on sekaisin villaa ja silkkiä. Huivi on tosi ohut, mutta yllättävän lämmin. Lankaa tuli jotenkin kummassa hamstrattua sen verran, että niistä saisi toisenkin huivin. Vaan antaapa olla, ehkä joskus myöhemmin kun olen tästä ensin toipunut.

perjantai 8. syyskuuta 2017

Ensimmäiset piponi


Ompeluintoiluni on kohta kestänyt vuoden ja vasta nyt sain tehtyä ensimmäiset trikoopipot. Ajatushan lähti siitä, että minulla ei ole täällä Berliinissä mukana kuin yksi ohut villapipo, joka viime kevättalvella tuntui turhan ohkaiselta. Ajatus oli, että neulon itselleni jotain. Tällä hetkellä raskausperäinen rannekanavaoireilu kuitenkin estää neulomisen aika täysin, joten piti sitten ryhtyä pipon ompeluun.

Stoff und Stilistä tarttui mukaani herttaista joutsenkangasta, josta ompelin meille Hoon kanssa samistelupipot. Don ei jostain syystä halunnut samanlaista, vaikka olisin semmoisen hänellekin tehnyt...

Lisäksi ompelin Hoolle keltaisen pallurapipon Elvelyckanin trikoosta, jota tilasin yhtä Hiiop-haalaria varten. Se on tosin vielä ihan vaiheessa, mutta pipo pääsi jo käyttöön.

Kaavana näissä pipoissa on Paapiin kaavakirjan pipo.

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Floaty Front -takki



Ottobren uusinta naistennumeroa selaillessa huomasin tarvitsevani neuletakin. Noshilta oli sattumoisin juuri ilmestynyt Silmu-neulosta, joten yksi asia johti toiseen ja lopulta neuletakkiin...

Kaavana on siis Ottobren 05/17 Floaty Front, muistaakseni koossa 50. Numeroa pienempikin olisi riittänyt, mutta kyllä se näinkin menee. Noshin Silmu on kaiketi jonkin verran paksumpaa kuin ohjeessa käytetty neulos, joten lopputulos ei ole yhtä ilmava. Koska satuin sen hoksaamaan etukäteen, kavensin etukappaleiden reunoja jonkin verran. Vyön jätin pois, kun en niistä juurikaan välitä. Jonkunlaisen kiinnityssysteemin laitan kyllä tuohon eteen vielä niin se helpottaa käyttöä. Helman pituutta lisäsin kaksikymmentä senttiä ja hihoja pidensin myös jonkin verran. Niillä muokkauksilla lopputuloksesta tuli aika kiva.

Kankaasta on sanottava se, että vaikka onkin hirmu kivan tuntuinen, niin leikkaussaumoista irtoaa ihan tajuttomasti roskaa! En ole todellakaan mikään siisteysintoilija, mutta muutaman kerran piti imurointihommiin ryhtyä takkia ommellessa. Ja valmiinakin siitä on muutamia höytyjä irronnut, mutta ei toivottavasti sen enempää.

Tämmöisille takeille on Berliinin syksyssä ja talvessa varmasti käyttöä, joten olenkin jo alkanut suunnitella seuraavaa versiota merinovillasta. Tarpeeksi kiva kangas ei vain ole vielä tullut vastaan.

tiistai 5. syyskuuta 2017

Myrskyisä Hiiop


Tämä ensimmäinen Hiiop-haalari taisi valmistua jo viime vuoden puolella, mutta en ole koskaan saanut esiteltyä sitä täällä blogissa. Teknisesti se on aika vaatimaton suoritus, onhan se ommeltu vanhalla ompelukoneellani, jolla ei kovin kummoista jälkeä enää saanut aikaan. Saatika että olisin itse ollut tuolloin vielä kovin kummoinen ompelija. Muuten haalari on kyllä ollut mainio.

Hoo valitsi itse kankaan ja se varmasti on edesauttanut haalarin käyttöä. Hän osaa myös pukea sen oikein hyvin ja välillä kylvyn jälkeen käy kiskomassa sen päälleen. Automatkoilla haalari on ollut erittäin toimiva. Vetoketjuun oli pakko ripustaa tuollainen lammaskillutin, Hoo kun rakastaa lampaita.

Haalari on ommeltu Noshin Myrsky-joustocollegesta ja trikoo sekä resori ovat myös Noshin. Pesuista huolimatta kangas on pysynyt erinomaisessa kuosissa. Haalari on kokoa 104 nyt kun Hoo on miltei 105-senttinen, alkaa se hiukan käydä vartalo-osasta kittanaksi. Hihoissa pituutta riittää vielä hyvin ja lahkeetkin menettelevät, joten ei minulla vielä ole hirveä kiire ommella uutta Hiiopia Hoolle.